Viha ja suru kulkivat suvussa, ainoa perintö vanhemmalta lapselle. Minä opin
kaiken, minkä äitini minulle opetti, niin kuin hänkin oppi ne omalta äidiltään.
Opin sivuuttamaan omat tarpeeni, ajattelemaan, etteivät ne olleet yhtä tärkeitä
kuin muiden. Opin piilottamaan tunteet, sillä ne kannatti mieluimmin haudata. Hautasin ne
niin syvälle, etten oppinut edes nimiä niille. Opin joustamaan niin paljon, etten tiennyt että ihmisillä on rajansa. Minulla ei ollut rajoja, olin vain jatke vanhemmilleni. Opin havaitsemaan millainen ilmapiiri huoneessa oli, lukemaan ihmisistä onko turvallisempaa lähteä pois.
Opetan lapselleni kaiken sen, jonka haluan hänen oppivan. Opetan sinut rakastamaan ja pyytämään anteeksi. Ole lempeä mies, ole parempi kuin aiemmat polvet. Sinä et ole minä, vaan olet ollut oma yksilösi alusta saakka. Olen täällä vain tukemassa sinua, jotta voit löytää oman tiesi. Sinä et ole vastuussa tunteistani, vaan minä autan sinua. Sinulla on tilaa iloita ja itkeä, tulla näkyväksi juuri sellaisena kuin olet. Haluan antaa sinulle rikkaan kielen, jolla ilmaista itseäsi ja kertoa, miten maailman käsität. Se on todellista valtaa. Puhu niiden puolesta, jotka eivät itse siihen pysty. Silloin voin luottaa että väärän
perinnön voi haudata, istuttaa haudalle kukkia.